(Julkaistu vanhoilla kotisivuilla 11.6.2006)
Ahmaksen Kukkosista tuli lukkarisuku
(Artikkeli julkaistu Lauantaina 24, huhtikuuta Tervareitti (1999) samoin kuva Kukkolaan talosta.)
Aspegrenit tunnetaan Muhoksen ja Jurvelinit Utajärven lukkari- sukuina. Näiden sukujen jäsenet ovat monen sukupolven aikana rikastuttaneet Oulujokivarren kirkollista ja muuta musiikkielämää sekä, varsinkin Jurvelinit, hoitaneet jäsenenkorjaajan taidoillaan seudun ihmisiä. Vähemmän tunnettu on toinen utajärvinen lukkarisuku; Ahmaksen Kukkoset.
Syynä voi olla se, että Kukkos- lukkarit ovat hoitaneet veisuuhommia jokivarren ulkopuolella ja lisäksi heistä useimmat ovat käyttäneet sukunimeä Gullstén
Kukkolan lukkarit
Kukkosen lukkarisuvun kantaisänä voidaan pitää Utajärven Ahmaksen Kukkolan tuonnoista isäntää Jaakko Juhonpoika Kukkosta eli Holappaa (eli 1732-1807). Hänen 1800-luvun puolella eläneistä jälkeläisistään löytyy ainakin viisi veisuulla ja siihen liittyvillä tehtävinä niukan toimeentulonsa hankkinutta lukkaria.
Jaakon pojasta Heikistä (1765-1844) tuli vuoden 1800 tienoilla Piippolan lukkari. Hän käytti lukkarina nimeä Henrik Gullstén Syy nimenvaihtoon oli se, että Heikki oltuaan nuorukaisena räätälinopissa oululaisessa Roveliuksen liikkeessä ja perustettuaan oman räätälinliikkeen, halusi asiakkaita myös \"herrasväen\" piiristä ja arveli nimen- muutoksen auttavan tässä.
Viisi vuotta nuoremmasta Pekasta (1770-1825) tuli vuonna 1800 lukkari Rovaniemelle. Hänkin käytti veljensä tavoin sukunimeä Gullstén. Pekan poika Jaakko Gullstén (1813-1868) toimi. myös lukkarina Rovaniemellä, samoin pojanpoika Pekka Gullstén nuorempi (1839-1916).
Vanhempi Pekka Gullstén tuli tunnetuksi kalevalaisten muinaisrunojen taitajana. Hänelle pystytettiin vuonna 1970 muistolaatta Rovaniemen kirjastotaloon ja siinä mainitaan virheellisesti hänen syntyneen Muhoksella. Pekka syntyi Utajärven kappeliseurakunnan kirkonkirjojen mukaan Utajärven Ahmaksella, missä hänen vanhempansa asuivat ja jossa Kukkolan talo yhä sijaitsee.
Kun myös isänsä Jaakon jälkeen Kukkolan isännyyttä hoitaneen Jaakko Kukkosen (1763- 1804) pojasta Jaakko Kukkosesta (1787-1823) tuli lukkari Ylikiiminkiin, voidaan perustellusti puhua Ahmaksen lukkarisuvusta.
Jaakko Kukkosen sukujuuret
Vaikka Kukkolan lukkarit käyttivät sukunimiä Kukkonen ja Gullstén , he todellisuudessa kuuluivat Holapan sukuun. Laajalle Oulujoki varteen ja kauemmaksikin levinnyt suku on eräiden sukututkijain arvelujen mukaan lähtöisin Vuoksen varrelta, Jääsken pitäjästä.
Vanhin löytämäni Jaakko Kukkosen isänpuoleinen esi-isä on uudistilallinen, lautamies Matti Holappa (eli noin 1535- 1600). Hänet mainitaan vuosina 1570-1600 uudistilallisena Utajärven Sangilla. Hänen talonsa Sangin Holappa tunnetaan nykyisin Lahden talona. Sangin (oikeastaan Sanginjärven) kylä kuului tuohon aikaan Limingan pitäjään. Tiedetään myös, että Matti Holapan talo säästyi polttamatta vuonna 1585, kun vainolaiset polttivat Sangin muut asumukset. Pari vuotta myöhemmin venäläiset tulivat uudelleen Sangille ja nyt tuhottiin Holappakin.
Matin vaimosta tiedetään vain etunimi Maria.
On mahdollista, että Sanginjärven törmälle uudistalonsa pykännyt Matti Holappa oli Muhoksen (silloin Limingan) Laitasaaressa 1560-luvulla verolle pannun Pekka Ollinpoika Holapan veli ja siis tämän isän Olli Holapan poika, mutta muuta todistetta kuin sama sukunimi, en ole asiasta löytänyt, en edes isännimeä nimen yhteydessä.
Matin poika Matti Matinpoika Holappa (noin 1575-1630) muutti vuonna 1605 kotitalostaan Utajärven Juorkunaan. Hän rakensi savupirttinsä jonkin vanhanvihan aikana tuhoutuneen aution paikalle. Paikalla on mm muinaislöydöistä päätellen asuttu jo kivikaudella. Matti Holappa mainitaan Juorkunan Holapan isäntänä vuodesta 1606 lähtien. Hänellä oli emäntänä Ylikiimingin Vuotolla syntynyt Aune Siira (synt. noin 1580).
Matin jälkeen Juorkunan Holapan isännäksi tuli hänen ja Aunen poika Tuomas. Toiselle pojalleen, Paavolle Matti osti vaimonsa kotitalon Vuotonkylän Siiran.
Matti Matinpojan kolmas poika, hänkin nimeltään Matti Holappa (noin 1610-1684) muutti ikämiehenä Juorkunasta Vaalan (silloin Paltamon) Otermalle, jossa hänet tavataan poikineen vuodesta 1683 lähtien entisessä Seppäsen eli Tervosen talossa. Matti oli naimisissa serkkunsa Kreeta Holapan (noin 1615-1680) kanssa.
Karhunmetsästys vei käräjille
Matin ja Kreetan vanhin poika Antti Holappa (noin 1645-1697) mainitaan vuodesta 1669 lähtien Juorkunan Holapan isäntänä. Jäätyään leskeksi 1684, Antti jätti talonsa pojalle Mikolle ja muutti isänsä perässä nuorempien lastensa kera Vaalan Otermalle ja avioitui Kaisa-nimisen naisen kanssa
Antti oli kova erämies: jonkinlainen änkyräkin vuoden 1695 Paltamon käräjillä hän riiteli, juttunsa voittaen , karhunmetsästysasioista naapurinsa ja sukulaisensa Koukkarin isännän kanssa. Antin ensimmäinen , Juorkunassa kuollut vaimo oli nimeltään Marketta Jaakon tytär (noin 1635- 1684)
Yksi Antin ja Marketan viidestä pojasta, Jaakko Holappa (1664-1744) mainitaan 1690-luvun henkikirjoissa Oterman Holapan talon poikana ja ja vaimonsa kuoleman jälkeen vuoden 1731 rippikirjassa Puokionkylän Nalkin talon isäntänä. Hänen vaimonsa Briitta Holappa (1668-1729) oli Y1ikiimingin Vuotonkylän Holappia, Jaakon kaukainen sukulainen.
Jaakon ja Priitan toinen poika Juho Holappa (1700-1751) asui ensin Puokiolla ja Jaala Jaalangassa. Vuonna 1730 hän muutti Utajärven Niskankylään ja avioitui Partasen sotilassukuun kuuluvan Valpuri Partasen (1708-1794) kanssa. Heidät mainitaan siitä lähtien Niskankylän talon isäntäväkenä. Sukunimikin vaihtui Kokoksi. Holapan sukua oli asunut Kokossa vuodesta 1644 lähtien. Silloinen isäntä Erkki Matinpoika Holappa sai naimakaupan avulla haltuunsa myös Niskankylän Poutiaisen talon. Kokkoa ja Poutiaista verotettiin aika-ajoin yhtenä ja vaikka talot eivät olleet naapureita, ne saivat 160o-luvun lopulla yhteisen rekisterinumeron hämäämään tulevia sukututkijoita.
Juho Holappa - Kokon kuoltua vuonna 1751, hänen ja Valpurin 1732 syntyneestä pojasta Jaakosta, sukunimeltään ensin Kokko, myöhemmin Kukkonen, tuli Kokon isäntä. Jaakko haki vaimokseen Utajärven Ahmakselta Marketta Räisäsen (1735-1786). Jaakko ja Marketta isännöivät Kokossa kymmenkunta vuotta, luovuttivat sitten talon Jaakon pikkuveljelle Erkille ja muuttivat Ahmakselle Marketan kotitaloon Kukkolaan. Heidän lapsistaan neljä vanhinta Valpuri, Juho, Eeva ja Jaakko syntyivät Kokossa ja nuoremmat Heikki, Simo, Pekka, Marketta ja Maria Kukkolassa. Marketta-emännän kuoltua Jaakko muutti Ouluun ja kuoli siellä 1807.
Kummalta, isältä vai äidiltä Kukkolan lukkarit musikaalisuutensa perivät, sitä ei ole selvitetty. Merkkejä musikaalisuudesta löytyy Jaakon ja Marketan, tyttärienkin jälkeläisistä. Heistä vanhin eli Valpuri Kukkonen (1756-1785) muutti emännäksi Niskankylän Raappanaan. Hänen ja Hannu Raappanan jälkeläisistä löytyy komeaäänisten kuoromiesten lisäksi useita ammattimuusikoita. Kaiken lisäksi Valpurista tuli lukkarinemäntä, kun hän leskeksi jäätyään avioitui vanhoilla: päivillään toisen lesken, Utajärven lukkarin Erik Jurvelinin kanssa. Nuorin eli Maria Kukkonen (1775-1858) hoiti 46 vuotta Niskankylän Kemilän emännyyttä. Myös hänen ja Matti Kemilän jälkeläisistä löytyy ammattimuusikoita, jokunen kanttoriurkurikin, mutta myös meitä täysin epämusikaalisia.
Pekka Oilinki